Tehtävän vaativuuteen perustuva palkkausjärjestelmä on tullut tiensä päähän ja joutaa mennä. Näin totesi KT Kuntatyönantajat Tampereen työmarkkinaseminaarissa ja sai monen ay-aktiivin haukkomaan henkeään. Miksi työnantajat ovat suivaantuneet TVA:han? Entä miksi henkilöstöjärjestöt pitävät siitä kynsin hampain kiinni?
Mitä me laitettiin leivän päälle ennen kuin oli Floraa, kysytään klassikkomaineen saaneessa tv-mainoksessa. Samaa voisi kysyä TVA:sta, eli tehtävän vaativuuteen perustuvasta palkkausjärjestelmästä. Kunnissa ja valtiolla sitä on pidetty niin itsestään selvänä palkkauksen kivijalkana, että elämä ilman sitä tuntuu – no, ruisleivältä ilman levitettä.
KT Kuntatyönantajat kyseenalaisti tehtävien vaativuuteen perustuvan palkkausjärjestelmän Tampereen seminaarissa.
Nyt TVA on kuitenkin haastettu: KT Kuntatyönantajien edustajat kyseenalaistivat koko arviointijärjestelmän toimivuuden Tampereen työmarkkinaseminaarissa toukokuussa. KT:n tyytymättömyys kohdistui etenkin järjestelmän raskauteen ja vaivalloisuuteen. Lisäksi TVA:n ei katsottu enää soveltuvan käynnissä olevaan työn ja tehtävien murrokseen.
Estradi haastamiselle oli mahdollisimman arvovaltainen, sillä työmarkkinajärjestöjen yhteinen tapahtuma kokosi Tampere-talolle noin 600 osallistujaa. Joukossa oli työmarkkinajohtajia, kunnanjohtajia ja kuntien esimiehiä sekä liittojen sopimusneuvottelijoita ja ay-luottamushenkilöitä.
Pääluottamusmies Eija Paananen:
”TVA:n perusajatus on hyvä: kun työntekijän työt muuttuvat ja vastuut kasvavat, palkka nousee. Palvelukeskuksessa on TVA-ryhmät ja tehtäväkuvauksia päivitetään aktiivisesti. Näin ei ole kaikilla toimialoilla, ja tiedän, että joissain paikoissa tehtäväkuvauksilla pyyhitään lähinnä nenää.
Olen huomannut, että samojen ammattien tehtäväkuvaukset poikkeavat toisistaan kaupungin eri toimialoilla. Toiset ovat hyvin yksityiskohtaisia ja toiset ylimalkaisia. Se ei lisää palkkatasa-arvoa samassa ammatissa toimivien kesken.
TVA:ta voi mielestäni freesata, mutta siitä ei ole syytä luopua. Mitään parempaa en osaa äkkiseltään ehdottaa tilalle.”
KT:n aloite ei tullut puskasta
KT:n ehdotus ei tullut ihan puskasta, sillä koko kuluvan sopimuskauden työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat haarukoineet TVA:n vaihtoehtoja erillisessä työryhmässä. Ryhmän perustamisesta sovittiin kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) allekirjoituspöytäkirjassa.
Työrymä on pallotellut ideoita ja käynyt läpi eri palkkamalleja.
– Ryhmän sanatarkka toimeksianto on uudistaa ja kehittää tehtävän vaativuuden arviointijärjestelmää ja kartoittaa tehtäväkohtaisen palkan erilaiset ratkaisumallit työnantajan vaihdostilanteissa, kertoo JHL:n sopimustoimitsija Riitta Rautiainen.
Rautiainen edustaa JHL:ää kyseissä työryhmässä.
– Toistaiseksi ryhmä on vasta pallotellut ideoita ja käynyt läpi eri toimialojen palkkamalleja, mutta yhtäkään ei ole otettu tarkempaan syyniin tai kehittämistyön lähtökohdaksi, hän painottaa.
TVA käytössä yli 20 vuotta
Tehtävän vaativuuteen perustuvaa palkkausta alettiin ensimmäisen kerran soveltaa kunta-alan teknisen henkilöstön virka- ja työehtosopimuksessa (TS) vuonna 1995. 2000-luvun alussa se tuli kunta-alan isoimpaan sopimukseen, KVTESiin, jonka piirissä on yli 300 000 palkansaajaa, sekä opettajien, lääkärien ja valtion sopimuksiin.
TVA mullisti siihenastisen palkka-ajattelun, sillä ensimmäistä kertaa työtehtävän vaativuus määritti siitä maksettavan palkan. Siihen asti ratkaisevaa oli ammattinimike tai vakanssi, johon henkilö oli palkattu. Käytännössä henkilön nimike katsottiin Y-palkkataulukon palkkaryhmästä, ja se ratkaisi, mitä kukin työstään ansaitsi. Esimerkiksi keittiöapulaisen palkka sijoittui Y 17–21:een, lakimiehen puolestaanY 31–34:ään.
TVA on lisännyt palkkatasa-arvoa sukupuolten kesken.
KT Kuntatyönantajien valtuuskunnan puheenjohtaja Kirsi-Marja Lievonen kiittelee yli 20 vuotta sitten käyttöön otettua TVA:ta.
– Se on edistänyt merkittävällä tavalla miesten ja naisten samapalkkaisuutta. Enää ei ollut väliä, kuka työn tekee, vaan kuinka vaativa tehtävä on kyseessä.
Paljon hyvää jos huonoakin
Uuden palkkausjärjestelmän rungon rakensivat KT Kuntatyönantajat (silloin vielä Kunnallinen työmarkkinalaitos) ja työntekijäpuolen pääsopijajärjestöt, mutta varsinainen työ tehtiin kunnissa ja kuntayhtymissä. Niiden luottamusmiehet ja työntekijät sekä työnantajien edustajat laativat tuhansia tehtäväkuvauksia ja arvottivat kunkin tehtävän vaativuustekijöitä. Sen jälkeen vaativuustasot sidottiin tessin hinnoittelukohtiin ja työnantajakohtaisiin tasoihin.
– Tarkoitus oli luoda mahdollisimman oikeudenmukainen ja läpinäkyvä palkkausjärjestelmä. Mielestäni siinä onnistuttiin hyvin, sanoo JHL:n neuvottelupäällikkö Kristian Karrasch.
Teknisellä toimialalla uusi palkkausjärjestelmä mahdollisti myös eri tehtävien vaativuuden ristiin arvioinnin. Vantaan kaupungin henkilöstöjohtajana työskentelevä Lievonen kertoo esimerkin:
– Ristiin arvioinnin tuloksena Vantaalla voitiin nostaa joidenkin ympäristönsuojelussa ja ympäristöterveydenhuollossa työskentelevien palkkoja. Sen ansiosta näiden pehmeämpien alojen palkkaero koviin insinöörialoihin kaventui.
Nykyisin TVA jähmettää palkkakehitystä. Tätä mieltä on KT.
Tämän sanottuaan Lievonen alkaa kuitenkin kritisoida nykyistä TVA:ta.
– Palkkausjärjestelmä tuotti aikanaan paljon hyvää mutta viime aikoina se on alkanut toistaa itseään ja on omiaan jähmettämään palkkakehitystä, hän väittää.
Lisäksi kuntien henkilöstöhallinto uhkaa hänen mielestään hukkua uusiin tehtäväkuvauksiin ja niiden käsittelyn aiheuttamaan byrokratiaan.
– Systeemin ylläpito vaatii hirmuisesti työtä. Työntekijät odottavat palkkojen kohoamista ja pettyvät, kun sitä ei sitten tapahdukaan.
Pääluottamusmies Matti Pesonen:
”Minusta TVA ei ole niin raskas työkalu kuin työnantajapuoli antaa ymmärtää. Toki ensimmäinen kerta on raskas, jos tehtäväkuvaukset tehdään huolella, mutta sen jälkeen helpottaa.
Siun sotessa jouduttiin vertailemaan fuusiossa mukana olevien 14 kunnan ja kuntayhtymän palkkausjärjestelmiä ja rakentamaan niiden pohjalta kokonaan uusi. Sen tekeminen on vielä kesken mutta lopputulos palkitsee. Samalla TVA:ta voi käyttää palkkojen harmonisoinnin välineenä.
Jos TVA:sta luovutaan, henkilöstöjärjestöjen asema heikkenee.TVA:ta voidaan kehittää, mutta siitä ei voi kokonaan luopua.”
”Olennainen muutos” riidan aiheena
Toinen Lievosen kritiikin aihe liittyy käsitteeseen ”tehtävän olennainen muutos”.
– Työtehtävät muuttuvat koko ajan, mutta muuttuvatko ne olennaisesti vaativammiksi vai pelkästään muuttuvat, hän haastaa miettimään.
Tästä asiasta palkansaajajärjestöjen ja työnantajaliiton käsitykset menevät ristiin. KT:n mukaan eräät työntekijäjärjestöt käyvät suurennuslasilla läpi tehtävissä tapahtuvia muutoksia ja haluavat ulosmitata niissä tapahtuvat pienetkin muutokset, vaikka tehtävän vaativuus ei nousisikaan.
Mitä tarkoittaa työn ”olennainen muutos”?
Jos tulkintaeroista ei päästä sopuun paikallisesti, niistä neuvotellaan keskustasolla. Viime vuonna keskustason neuvottelupyyntöjä jätettiin kaikkiaan 103, joista 97 koski suurinta sopimusalaa (KVTES). Niistä 63 liittyi palkkaukseen.
– Jos tuon lukumäärän suhteuttaa kunta-alan henkilöstön ja työnantajien määrään, ei 63 keskustasolla ratkottua palkkaerimielisyysasiaa ole paljon, huomauttaa Karrasch.
JHL:n osalta palkkaerimielisyyksiä koskevien tapausten määrä on vielä vaatimattomampi. Viime vuonna liitto jätti KT:lle kaikkiaan 16 keskusneuvottelupyyntöä, joista pari yksittäistapausta koski palkkausta.
Pääluottamusmies Jari Kivimäki:
”TVA:n soveltamisessa ei ole mielestäni Seinäjoella erityisiä ongelmia. Perustaso, vaativa taso ja erittäin vaativa taso on toimiva jako, ja se on käytössä lähes kaikkialla Seinäjoen kaupungilla.
Tehtävien muuttuessa päivitetään tehtäväkuvia ammattiryhmittäin. Kun vaativuuskriteerit on rakennettu yhdessä työnantajan kanssa, pystytään asioista sopimaan pääsääntöisesti paikallisesti.
TVA:n korvaaminen esimerkiksi Y-palkkataulukoilla olisi peruutuspeiliin katsomista.”
Palkka ei ole pikkujuttu
Kristian Karraschin mielestä TVA:n ongelmat johtuvat pikemminkin siitä, että TVA:sta ei ole huolehdittu riittävästi paikallistasolla.
– Tehtäväkuvausten pitäisi pysyä työssä tapahtuvien muutosten tasalla. Jos näin ei ole, työntekijät kokevat, että TVA ei toimi toivotulla tavalla.
Pelkkä tehtäväkuvausten päivitys ei tietenkään riitä, vaan järjestelmään on käytettävä myös rahaa.
Palkkausjärjestelmään on käytettävä rahaa, muistuttaa JHL.
– Työnantajan on oltava valmis maksamaan lisävastuista ja -tehtävistä, joita työntekijöille sälytetään. Ennen nykyistä sopimuskautta tehtiin pari sopimusta, jossa palkat nousivat joko hyvin vähän tai ei ollenkaan. Se on jähmettänyt palkkakehitystä, hän muistuttaa.
Karrasch ei ymmärrä myöskään kuntatyönantajien kritiikkiä TVA:n vaivalloisuudesta.
– Palkka on niin keskeinen työsuhteen ehto, että järjestelmän ylläpitämiseksi on syytäkin nähdä vaivaa.
Hyvästit kokemuslisille?
Kunta-alalla tehtäväkohtaisen palkan osuus työntekijän kokonaispalkasta on keskimäärin yli 90 prosenttia. Muut palkanosat ovat työntekijän suoriutumiseen perustuva henkilökohtainen lisä, työkokemuslisät ja mahdolliset tulospalkkiot.
KT:n valtuuskunnan puheenjohtaja Kirsi-Marja Lievonen ehdottaa, että tehtäväkohtaisen palkan osuutta kokonaispalkassa pienennettäisiin ja henkilökohtaisen lisän osuutta kasvatettaisiin.
– Kuntapuolella tehtäväkohtainen palkka on ainoa asia, josta voi riidellä. Jos sen osuutta pienennettäisiin, ehkä silloin vältyttäisiin tulisilta riidoilta.
KT:n Kirsi-Marja Lievonen olisi valmis luopumaan kokemuslisistä.
Lievosen mallissa kunta-alan palkkaus lähenisi AVAINTA-tessiä (entinen PTY), jossa työntekijän kokonaispalkka muodostuu tehtäväosasta, työsuorituksesta ja ammattitaidosta. Siinä tehtäväkohtainen osuus on selvästi pienempi kuin KVTESissä.
– Myös kunta-alan sopimuksissa palkitsemista pitää pystyä kehittämään kannustavampaan suuntaan. Kaikki eivät tee työtä samalla tavalla, ja hyvästä suorituksesta pitää voida palkita, hän perustelee.
Myös kokemuslisistä voitaisiin Lievosen mielestä vähitellen luopua.
– En halua vähätellä työkokemuksen merkitystä, mutta itseisarvoinen tuijottaminen työvuosiin tekee vääryyttä nuoremmille työntekijöille. Jos pitkällä kokemuksella on positiivinen vaikutus tehtävän hoitoon, se voidaan huomioida henkilökohtaisessa palkanosassa.
Debatti jatkuu maaliskuulle
JHL ja muut pääsopijajärjestöt eivät hyväksy KT:n näkemystä, jonka mukaan TVA on tullut tiensä päähän.
– TVA:n keskeinen vahvuus on sen läpinäkyvyys, eli työntekijä tietää miten palkkaan on päädytty. Lisäksi palkanmuodostuksen kriteerit ovat sellaisia, joiden tulkinnasta on mahdollista neuvotella ja käydä tarvittaessa oikeutta, sanoo Karrasch.
Lievosen esittämä malli hämärtäisi hänen mielestään palkkaperusteita ja kasvattaisi työnantajan yksipuolista harkintavaltaa merkittävästi.
Työryhmän ehdotukset valmistuvat viimeistään ensi maaliskuussa.
– Se vaikeuttaisi henkilöstöjärjestöjen palkkaedunvalvontaa ja asioiden selvittämistä oikeuskeinoin, Karrasch perustelee.
Debatti TVA:n hyvistä ja huonoista puolista sekä uudistustarpeista jatkuu. Työryhmän on tarkoitus saada ehdotuksensa valmiiksi ennen sopimuskauden loppua, eli viimeistään ensi maaliskuussa.
Pääluottamusmies Kirsileena Nurmikolu:
”KT:n tyytymättömyys TVA:ta kohtaan tuli itselleni yllätyksenä Tampereen työmarkkinaseminaarissa. Tähän mennessä ainakaan Tampereen kaupungilta ei ole tullut yhtään vinkkiä siitä, että nykyinen arviointijärjestelmä pitäisi purkaa.
Onko KT:n tavoitteena vähentää henkilöstöjärjestöjen neuvotteluvaltaa viemällä palkoista sopiminen henkilötasolle? Tai etsiä säästöjä? Ei kuulosta hyvältä.
Myös paluu Y-taulukoihin tuntuu takapakilta, koska se malli ei huomioi tehtävien moninaisuutta. Myös tehtävien keskinäinen vertailu olisi mahdotonta ja taulukko olisi muutenkin kankea.”